keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Klatovýn katakombeissa

Tällä reissulla tuli käytyä Klatovýn ykkösnähtävyyttä katsomassa, eli katakombeja. Olen Roomassa viimeksi sellaisissa käynyt, eikä mitään erityistä tainnut jäädä mieleen.

Nyt on pakko sanoa, että jos olisin tiennyt, millainen kokemus on, olisin jättänyt väliin. Näytteillä oli varsin avoimesti ja yleisöä lähellepäästävästi alueella eläneiden (lähinnä) jesuiittojen muumioita. Ruumiit oli puettu, osittain vähän hullunkurisesti, ja niitä sai kuvata vapaasti, tai ainakaan ketään ei kielletty. Itse en kuvannut muumioita, ajatus tuntui jotenkin hirveän inhottavalta.


Itse rakennelmina katakombit olivat tietysti kiinnostavat. Sillä lailla ne mielestäni pitäisikin esittää. Tiloissa oli myös jesuiittanäyttely, joka ei sekään mitenkään parantanut oloani, koska se sisälsi varsin yksityiskohtaisia kuvauksia ruoskimis- ja muista itsensäkiduttamisharjoituksista.


Amerikkalainen tuttuni sanoi, että paikassa on hänen mielestään tietyllä tavalla hieman friikki sävy. Onneksi en siis ole ajatuksineni yksin. Ymmärrän tietysti sen, että jesuiitat ja katakombit liittyvät Klatovýn historiaan ja uudelleenkatolistamisen aikaan todella kiinteästi, joten asian pitääkin olla esillä. Asioita vaan voi esittää aika monella tavalla.

Tietysti muumiot ja pääkallot kiehtovat monia, joten sikäli kannattaa käydä itse paikan päällä toteamassa, miltä se itsestä tuntuu. Nämä ovat vain minun vaikutelmiani. Sen tuo käynti kuitenkin aiheutti, että nyt tuntuu kirkkomuseokiintiö olevan täynnä.

Tänää nimittäin ajomme Nepomukin ohi ja pysähdyimme ihastelemaan komeaa Pyhän Jaakobin kirkkoa, jota juuri restauroidaan EU-rahalla. Se on yksi Santiagontien etappi niille, jotka aloittavat vaelluksensa Prahasta. Periaatteessa olisi ollut kiinnostavaa piipahtaa kirkon yhteydessä olevassa museossa, mutta kun itse kirkkokaan ei ollut auki, ajattelin, että nyt riittää tätä lajia vähäksi aikaa. Ehkä seuraavalla kerralla...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti