Urheilua ja junailua



Tänään kävin päiväseltään Pilsenissä junalla. Matka oli muuten varsin miellyttävä, mutta paluumatkalla junassa (reitti kulkee Münchenistä Prahaan) oli liikenteessä valtavasti saksalaisia jalkapallojoukkueensa pelipaidoissa. Meininki oli sen mukainen.

Joku luukutti ämyreistänsä ac-dc:tä, ja kun kyllästyi siihen, jatkoi discoversiolla Ievan polkasta. Jostakin oli löytynyt ilmeisesti halvalla 5-litraiset oluttynnyrit mieheen. Oli muuten pitkä puolitoistatuntinen, vaikka istuinkin vaunuosastolla, jossa kyseisiä urheilufaneja ei ollut lainkaan.

Mietin ensin, onko Saksa pelaamassa lähitunteina ja kaverit siksi matkalla Prahan kentälle lentämään halvalla Ranskaan. Mutta ei Saksa ilmeisesti ihan just tässä pelaa, joten pojat olivat tulossa ihan vaan meitä tänne Prahaan ilahduttamaan. Voi, miten hauskaa!

Jossakin vaiheessa minun oli ihan pakko käydä wc:ssä, ei vain mahtanut mitään. Juuri kun olin astumassa vessaan, eteeni yritti kiilata kaksi Saksan pelipaitaista kaveria. Ilmoitin, että nyt menen muuten minä, koska olen jonottanut, ja he hoippuivat syrjemmälle.

Wc:ssä tuli sitten mieleen, että olikohan ihan viisasta aukoa noille suuta, ja meteli sen kun yltyi vaununkäytävällä. Otin varmuuden vuoksi tukon paperisia käsipyyhkeitä ja kastelin ne läpimäräksi. Päätin, että näillä läväytän naamalle, jos joku tunkee lähelle.

Ei tarvinnut kuitenkaan harjoitella itsepuolustustaitoja, sillä kun tulin ulos, samat kaverit pyysivät kohteliaasti anteeksi ja toivottivat hyvää viikonloppua. Jostakin selkäytimestä siis löytyivät sittenkin ne hyvät tavat. Hyvä niin.

Urheilusta kun nyt puhutaan, mainittakoon, että Národní třídalla on  Zátopek-aiheinen sarjakuvanäyttely vielä ainakin ensi viikon. Siinä mainitaan Emilin Suomalainen kilpakumppani, Heino.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini