keskiviikko 12. elokuuta 2015

Zátopek ja Nurmi - kohtaaminen symbolisella tasolla

Se hetki, kun huomaa Suomen Kuvalehden twitter-fiidissä vilahtavan oman nimen keskellä yötä, kellonlyömällä, kun pitäisi olla jo unten mailla, on melko havahduttava. Oli ihan pakko nousta kunnolla ylös ja lukea, mitä minusta blogataan.

Karo Hämäläinen oli lukenut noin vuoden takaisen artikkelini Urheiluhistoriallisen seuran vuosijulkaisusta ja peilasi sitä vasten omaa kaunokirjallista teostaan Yksin. Hämäläinen oli sijoittanut romaaniinsa kohtauksen, jossa Emil Zátopek, tai ainakin Zátopekin kaltainen mies, tulee Paavo Nurmen kauppaan ja ostaa sieltä paidan. Kohtaamiselle ei ole historiallista perustetta, mutta Hämäläinen luonnehtii sitä nyökkäykseksi kohti Jean Echenoz'n romaania Pitkä juoksu. Echenoz nimittäin on kirjoittanut samantapaisen kohtauksen Nurmen ja Zátopekin välille.

Kaunokirjallisuudessa on täysin luvallista, usein jopa toivottavaa, tehdä omia ratkaisuja, vaikkapa intertekstuaalisin perustein, kuten tässä tapauksessa. Hämäläinen siteeraa Echenoz'n tekstiä seuraavasti:

”Nurmi ei sano sanaakaan, tyytyy vain katsomaan asiakkaita silmiin ja myy ohimennen suunnattoman kalliita suomalaisia paitoja ja kiskurihintaisia silkkisolmioita, joita asiakkaat eivät tarvitse alkuunkaan. Ostettuaan paidan niin kuin kaikki muutkin putipuhtaaksi kynitty Emil pitää sitä yllään muutaman tunnin – paita on nätti mutta hieman nafti, aavistuksen verran karhea ja pistelee ihoa pikkuisen – kunnes vaihtaa vaatteet, vetää ylleen punaisen paidan ja numerolapun 903, ja sitten vain kymmenelletuhannelle metrille.” (Pitkä juoksu, ss. 72–73.)

Lukiessani Pitkää juoksua muutama vuosi sitten kiinnitin tähän kohtaukseen huomiota. Tuolloin en vielä tiennyt varmaksi, olivatko nämä kaksi suurjuoksijaa kohdanneet vai eivät, mutta kauppakohtausta epäilin suuresti. Vuosi 1952 oli Tšekkoslovakiassa suurten poliittisten puhdistusten aikaa. Ihmisiä hirtettiin, ammuttiin, vielä useampia vangittiin ja tuomiot olivat pitkiä. Joka vain pystyi ja uskalsi, emigroitui. Zátopekejakin valvottiin tarkasti, sillä heidän pelättiin loikkaavan. Sama tilanne oli tietysti muillakin itäblokin urheilijoilla.

Päätin vielä soittaa Dana Zátopkoválle ja jutella asiasta hieman. Dana valitteli 40 asteen lämpötiloja, mutta jaksoi kuitenkin jutella hetken verran. Hän kertoi, että he olivat nähneet kyllä Nurmen - juoksemassa stadionille ja sytyttämässä olympiatulen, siinä kaikki. Koskaan ei Emil saanut jutella idolinsa kanssa, vaan kaikki hänen Nurmi-tietämyksensä perustui kirjoihin. Näin kertoi Dana tänään iltapäivällä.

Echenoz'n teksti ei kuitenkaan jätä minua täysin rauhaan, sillä on suurta symbolista arvoa. Tšekkoslovakia on vain seitsemän vuotta aikaisemmin vapautunut natsimiehityksestä. Vapautta oli luvattu jo pitkään, Churchill oli kehottanut olemaan kärsivällinen ja odottamaan, sillä maan vapautuksen hetki olisi käsillä. Vapaus natseista oli tullutkin, mutta se oli aivan kuin Nurmen kaupasta ostettu paita: kauniilta tuntuva, mutta pistelevä ja ei ihan sopiva. 

Amerikkalainen kenraali Patton oli jumittanut armeijansa Länsi-Böömiin, Pilseniin, ja Prahan "vapauttivat" neuvostoliittolaiset. Kukaan ei heti aavistanut, mihin tämä johtaisi, kaikki olivat riemuissaan diktatuurin kukistumisesta. Pian karvastelu alkoi, ja Emilin juostessa Helsingissä kansakunnan jo valmiiksi herkkä iho oli hiertynyt vereslihalle.

Oikeastaan voi siis sanoa, että kahden juoksijan fiktiivinen kohtaaminen Suomessa, joka roikkui niukin naukin lännen piirissä, mutta ainaisen pudotusuhan alla, kuten nykyajan tosi-tv-ohjelmissa, on ollut varsin onnistunut kaunokirjallinen ratkaisu. Echenoz'n ja Hämäläisen Zátopek puki pian kauppareissun jälkeen ylleen punaisen paidan, mutta hän voitti - sittenkin.

Karo Hämäläisen blogiteksti löytyy täältä.


Emil juoksee yhä Danansa seinällä.