Käynti vesimyllyssä

Tänään teimme retken Etelä-Böömiin, tapaamaan taiteilijaa nimeltä Jindřich Vydra. Kyseessä on omaperäisin ajattelija, mitä olen tavannut pitkään aikaan. Kommunismin aikaan Vydra ei ollut riittävän poliittinen, joten hän ei saanut pitää näyttelyjä. Niinpä hän päätyi vuosittain kolmeksi kuukaudeksi töihin ulkomaille, mm. Venetsiaan tekemään palatsien restaurointeja.


Yli 30 vuotta sitten Vydra osti vesimyllyn, vanhan ja rikkoutuneen sellaisen, ja kunnosti sen jauhamaan sähköä. Sähköä riittää myytäväksi asti, vaikka sillä lämmitetään tehokkaat keramiikkauunikin. Koti ja ateljee ovat samassa pihapiirissä. Vydra muuten tarkoittaa saukkoa, joten sikäli asuinpaikka sopii hänelle varsin hyvin.



Yleensä en erityisemmin välitä mosaiikkitöistä, paitsi ihan vanhoista sellaisista, mutta näissä luomuksissa oli sitä jotakin. Eikä Vydran tuotanto rajoitu pelkästään mosaiikkeihin, vaan hän tekee nykyään mm. tietokonegrafiikkaa, jossa yhdistyy piirrustus, valokuvaus ja graafisella ohjelmalla tekeminen. Onpa hän suunnitellut myös leikkikenttiä ja tehnyt tilauksesta Edgar Allan Poe -museolle The Pit and the Pendulum -novellissa esiintyvän heilurin, toimivan sellaisen. Heiluri jopa heiluu museon toivomat 12 minuuttia, eli sen ajan, minkä novellin lukeminen kestää. Puusta nikkaroitu kellokoneisto mahdollistaa tämän. Jo pelkästään tämän teoksen nähdäkseni minun täytyy mennä jonakin päivänä vielä tuohon museoon!



Koko talo, missä tateilija vaimoineen asuu, on jo taideteos itsessään, taidetta on ihan kaikkialla, mm. WC:n ovessa, kuten alimmaisesta kuvasta näkyy.

Täytyy sanoa, että harvoin törmään näin omaperäisesti lahjakkaaseen ihmiseen, jolla on paitsi ideoita, myös toteuttamiskykyä sekä materiaalien tuntemusta. Vydra on saanut mm. 1000 vuotta vanhoja kiviä joidenkin saksalaisten kirkkojen restaurointityömailta, aivan ilmaiseksi. Sellaisten kivien tunnustelu vetää muuten melko hiljaiseksi.

Pidin myös siitä, että taiteilija oli nimennyt teoksensa ja osasi kertoa niiden syntyhistoriasta tai filosofiasta niiden takana. Olen nimittäin aina inhonnut taiteilijoita, jotka jättävät kaiken katsojan varaan ja luovat vain muka tyhjästä jotakin. Oli siis todella virkistävä ja ajatuksia liikkeelle lähettävä vierailu!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini