lauantai 11. toukokuuta 2013

Sukututkimusta Mikkelin maakunta-arkistossa

Tämä pitkä viikonloppu on vierähtänyt Mikkelissä. On ollut todella rentouttavaa päästä vähän irti arjesta ja yhdistää minilomaan hiukan sukututkimusta. Kävin nimittäin Mikkelin maakunta-arkistossa tutkimassa Sortavalan seminaarin papereita. Siellä on opiskellut sekä isoukkini että isoenoni.


Sortavalan seminaaria pidettiin oikein lännen etuvartiona idän uhkaa vastaan. Sitä se ehkä olikin, ja onhan sen opettajakuntaan kuulunut mm. Fanni Luukkonen. Kuitenkin ko. seminaarista osallistui verraten vähän opiskelijoita kansalaissotaan ja vielä vähemmän lähti jääkäreiksi, vaikka tietysti jonkin verran sitäkin tapahtui. Ilmeisesti koulun henki on ollut suhteellisen maltillinen.


Löysin arvostelukirjasta vuodelta 1899 merkinnän isoukkini hospitanttina olosta. Siinä oli sikäli onnea matkassa, että kaikkia hospitantteja ei ole luetteloitu ennen kuin vasta 1900-luvun alussa, kun järjestelmää järkeistettiin. Myös isoenoni seminaaritodistukset sekä erikoistumistyön aihe ja arvosana löytyivät. Tämä lämmitti kovasti mieltä.

Kiinnostavaa oli myös havaita sattumalta selaillessani noita erikoistumistöitä, miten muutamalle sellaiselle oli käynyt 1940-luvulla niin, että työ oli tehty ja melkein viimeisteltykin, mutta jäänyt luovutetulle alueelle, esimerkiksi Sortavalan seminaarin asuntolaan. Tässä varmaan mikrohistoria ja makrohistoria lyövät kättä tai neuvostopanssarin rengas koskettaa Karjalan mutkaista tietä, tai jotakin sinne päin...

Mutta kielikuvat sikseen, tässä vielä kuvaa Sortavalan seminaarin ensimmäisistä opettajista. Vakuuttavan näköistä porukkaa, vai mitä?


sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Slovakia-näyttelystä palasia

Viimeinkin pääsen näihin kuviin. Jyväskylän yliopiston kirjastossa oli siis Slovakia-näyttely tänä keväänä, luultavimmin syystä, että slovakin kieltä voi Suomessa lukea vain ko. yliopistossa. Näyttelyn oli järjestänyt slovakin kielen oppiaine sekä Slovakian suurlähetystö.

Näyttelyssä ei esiintynyt lehmiä eikä kansallisromanttista taidetta, kuten Slovakia-näyttelyissä kuulemma usein esiintyy. Eräs ystäväni uhkasi soittaa suurlähetystöön, jos tässäkin näyttelyssä olisi lehmiä - onneksi ei ollut!

Kuvamateriaali oli minulle suhteellisen kiinnostavaa, mutta mietin, että kuinka paljon joku asiaan perehtymätön siitä saisi irti. Ehkä tällaisessa näyttelyssä muutenkin kannattaisi karsia informaation osuutta ja keskittyä vain muutamaan keskeiseen asiaan. Helpommin tietysti sanottu kuin tehty. Itseäni kiehtoo sellaiset näyttelyt, joista asioista ymmärtämätönkin saa jotakin.

No, tässä muutamia kuvavalintoja näyttelystä. Ajattelin, että postaan niitä myöhemmin lisää.






Bloggeri oli tänään todella hidas lataamaan kuvia, joten tämä saa tosiaankin riittää tältä päivältä. Kuvista huomaa, että Slovakia pyrkii esittelemään modernia yhteiskuntaansa, onhan sen maine maalaisidyllisenä maana melko vanhahtava. Itseänikin yllätti, miten paljon teollisuus siellä näkyy, olin kuvitellut maan olevan pelkkää kaunista maalaisidylliä.