sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Havel-painotteinen maaliskuu

Olen koko kuukauden ja vähän ylikin kirjoittanut tutkijaseminaariin esseeta Václav Havelista.Tuntuu, että että aihe puuroutuu päässä enkä saa enää itse siitä mitään uutta irti. Tiistaina saan vähän vertaispalautetta tekstistä, mikä on hyvä asia, tulee hieman perspektiiviä.

Ehkä palaan tähän aiheeseen vielä tuonnempana, mahdollisesti laitan blogiin vähän tiivistelmää esseestä, jos siltä tuntuu. Päällimmäisenä ajatuksena on mielessä se, että toisinajattelijaksi ei pyritä, sellaiseksi vain tullaan. Ihminen, joka vai ajattelee omalla laillaan, ja se tapa sattuu olemaan valtaapitäville epämieluisa, päätyy toisinajattelijaksi. Ts. erikoisuudentavoittelulla ei automaattisesti päädytä toisinajattelijaksi.

Toinen ajatus, mitä olen pyöritellyt, on se tragedia, minkä Havel näytelmäkirjailijana koki: Näytelmät olivat kiellettyjä hänen omassa maassaan, joten hän ei kirjoittaessaan koskaan saanut tietää, kuka ne tulisi esittämään - vai tulisiko kukaan. Tämä vaikutti väistämättä luovuuteen ja kirjoitusmotivaatioon. Olen siksi todella iloinen, että hän sai nähdä ajan, jolloin taiteiden esittäminen vapautui. Ja siitä ennen kaikkea, että hän sai hiukan ennen kuolemaansa ohjata elokuvan, mikä oli ollut hänen pitkäaikainen haaveensa.

Taidetta Václavin aukion Starbucks Coffeen seinältä