Takaisin käsikirjoituksen pariin

Minun oli tarkoitus tänään blogata Jyväskylän yliopiston kirjaston Slovakia-näyttelystä, mutta suunnitelmaksi jäi. Luultavasti ensi viikolla saan siihen jonkinlaisen jaksamispuuskan, nyt en ole valokuvatuulella yhtään... Tai jos en ensi viikolla, niin lähitulevaisuudessa kumminkin.

Palasin kahden kuukauden tauon jälkeen romaanikässärini pariin niin sanotusti kunnolla. Olenhan kirjoitellut vähän sitä sun tätä, hieman kohtauksia sinne ja toisia tänne, merkkaillut kehityskelpoisia ideoita ylös. Mutta oli kyllä aika kaoottinen fiilis perjantaina, kun rupesin ihan tosissani taas kirjoittamaan. Otin professori Novotnýn kommentoidun version luvusta 2 esille ja aloin tehdä siihen kevytyöstöä, jotta pääsisin edes alkuun. Kehittelin systeemin, että fiksaan ne kohdat, jotka nyt osaan, ihan heti, pois alta. Ne kohdat, joille en osaa tehdä vielä mitään, merkkaan muistilistaan ylös. Hyvä idea muuten, paitsi että muistilista sen kun pitenee ja pitenee...  Yllättäen perjantain ja lauantain tekstisaalis jäi todella laihaksi, mutta sain edes pään auki. Tänään huilin ja maanantaina taas jatkan, toivottavasti jaksan, kun kevätväsymyskin painaa.

Professori Novotný on kaiken lisäksi sitä mieltä, että hänen ohjauksessaan käsikirjoitusta hiotaan ainakin se 5 kertaa, ehkä enemmänkin. Tämä vasta ensimmäinen kierros, joten paljon on ajatustyötä vielä edessä päin. Mutta rehellisesti puhuen, olen tosi kiitollinen siitä, että saan perusteellista ohjausta sekä vinkkejä tutkimustyöhön. Pitäisi vaan sitkeästi pitää kirjoitustyö vireillä, edes vähän, niin paluu ei olisi näin drastinen...

Eilen lueskelin Novotnýn vinkistä vaarin ottaneena arkistmateriaalejani. Olen siis tosi paljon kopioinut kaikkea vähänkään aihetta sivuavaa, ja erityisesti Pavel  Křivský on käynyt runsaasti kirjeenvaihtoa. Tartuin rivakasti hänen kirjeenvaihtoonsa vanhan proffansa, historioitsija Václav Vojtišekin kanssa. Kun rupesin ko. proffaa googlettamaan, kävi ilmi, että hän oli Prahan kaupunginarkiston perustaja ja oli mm. osana työryhmää, joka suunnitteli Tšekkoslovakian vaakunan. Olettaisin, että kyseessä on sosialistisen tasavallan vaakuna. No nyt ymmärrän, miksi hänen paperinsa olivat kaupunginarkistossa eivätkä esim. Kaarlen yliopiston arkistossa tai kansallisarkistossa. Jotenkin tuntuu huisilta olla aika ajoin näin asioiden ytimessä, kun tutkimus sivuaa kansallisesti merkittäviä henkilöitä. Samalla kuitenkin olen myös jalat maassa ja aivan ruohonjuuritasolla.

Sen voin sanoa myös, että kielen oppimista auttaa kummasti tuo vanhojen kirjeiden lukeminen. Sen jälkeen jokin tavanomaisenpi teksti on lähes lasten leikkiä...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini