tiistai 16. lokakuuta 2012

Sachsenhausen


Tänään suuntasin kulkuni Sachsenhausenin arkistoon hakemaan tietoa siellä vankina olleista tšekkiopiskelijoista. Tietoa löytyikin ja muistelmia reilun sadan sivun verran, ja juurikin sellaista materiaalia mitä tarvitsen. Palvelu oli ystävällistä ja tehokasta, kaikki mitä oli sovittu, myös piti. Suuren kopiointimäärän takia sovimme, että he lähettävät paperit Suomeen ja laskun perässä. Ihan kiva, niin saan aidosti vähän taukoa näistä jutuista enkä uppoudu loppuviikosta lukemaan stooreja hotellihuoneessa, kun ulkopuolella odottaa Berliini...

Mitä itse Sachsenhausenin museoon ja muistomerkkiin tulee, sinne kannattaa mennä paikallisjunalla eikä S-Bahnilla. Opin tämän kantapään kautta, S-Bahn on älyttömän hidas, enkä ennen perillepääsyä edes tajunnut, että paikallisjunallakin olisi päässyt yhdessä hujauksessa. No, kävi se näinkin, ei siinä mitään.

Alue on laaja, näyttelyitä on paljon ja tietoa valtavasti, ei kannata edes haaveilla tutkivansa ihan kaikkea. Itse kävin vain muutamia kohteita arkiston ja kirjaston lisäksi. Kaiken kukkraksi Sachsenhausen säilyi sodista, mutta DDR suuressa viisaudessaan purki ja muunteli paljon alkuperäistä. Sittemmin näitä tuhoja on yritetty paikata miten on parhaiten taidettu. Mm. parakit ovat suurelta osin menneet, jäljellä on vain tällaisia pohjia.


Muun muassa tätä teloituskuoppaa kävin katsomassa. Yllättävän lähelle päästävät, ihan kuoppaan asti saa tavallinen omatoimituristikin kävellä. Ilmeisesti ei juurikaan ilkivaltaa tapahdu, jotkut uusnatsit ovat takavuosina yrittäneet tosin polttaa rakennuksia, mutta pahemmilta vahingoilta on säästytty.


Jos yhden kohteen vain saisin valita Sachsenhausenin alueelta, se olisi ehdottomasti leirin keittiön perunakellari. Siellä on seinällä vankien piirustuksia. Suosittelen! Museorakennuksissa ei saa kuvata, joten tästä ei ole nyt materiaalia valitettavasti saatavilla.

Eniten minua tämänpäiväisellä reissulla lohduttivat kukat, jotka kasvavat muina kukkina leirin keskuskentällä.




maanantai 15. lokakuuta 2012

Bundesarchivissa ja muurinrippeillä


Terveiset siis Berliinistä, nyt oikein kuvien kera. Tämä ensimmäinen kuva on Checkpoint Charlie -museon edustalta. Olemme siellä käyneet aiemminkin, vuonna 1998, viime käynnistä museo oli laajentunut. Eniten pidin tarinasta vanhuksista, jotka rakensivat muurin alle tunnelin 16 päivässä ja porukan vanhin, 81-vuotias pappa, "teki puutarhatöitä" koko kaivuutyön ajan, antoi samalla aina varoitusmerkkejä taskulampulla, jos lähistölle sattui tulemaan ulkopuolisia.

Vanhukset olivat ryhtyneet tunnelinkaivuuseen, koska opiskelijoilla oli vastaavanlainen projekti, ja kun he olivat pyytäneet päästä opiskelijoiden tunnelista läpi, nämä olivat sanoneet, että se on liian matala, ette te siitä selviä. Vanhukset olivat sitten päätyneet kaivamaan 1,75 metriä korkean pakotunnelin ja päässeet siitä läpikin turvallisesti länteen.


Tässä muurinrippeitä. Niitä on siroteltu muistomerkeiksi useampaankin paikkaan.

Aamupäivällä kävin Bundesarchivissa ja olin siellä noin kaksi tuntia. Liikenneyhteydet ovat sinne varsin hyvät, S1:llä Sundgauerstrasselle ja sieltä bussi suoraan arkiston eteen. Bussejakin kulki ihan sopivan usein. Mutta voi sitä lomakkeiden määrää, kopiointiakin varten piti täyttää kaksi lomaketta. Ovat ulkoistaneet kopiopalvelun jollekin firmalle, mutta oma kopiomääräni oli niin pieni ja sain itse skannattua tarvittavat sivut mikrokorteilta, että sain paperit heti mukaan.

Palvelu Bundesarchivissa on ystävällistä ja tehokasta, huomattavasti nopeampaa kuin Prahan arkistoissa. Itse tietoa jäi varsin vähän käteen, sain vankien kirjeenvaihtoa koskettavia yksittäisiä asiakirjoja nähtäville, kyseessä oli sensuuria ja muita käytännön asioita käsitteleviä määräyksiä. Kaiken olivat minulle tuoneet näytille mitä heillä oli, ilmeisesti tästä aiheesta ei enempää ole säilynyt, ehkä siitä ei ole kovin paljon asiakirjoja tehtykään.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana otin kopiot myös sellaisista asiakirjoista, joissa annettiin tietyille vangeille lupa käyttää pitkää tukkaa, oletettavasti siis normaalia lyhyttä tukkaa eikä sileäksi ajeltua. Se vain jäi arvoitukseksi, miksi tällainen lupa oli joillekin annettu.

No, huomenna sitten Sachsenhauseniin. Saapa nähdä, mitä siellä tietävät.


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Matkalla Euroopan menneisyyteen

Viikko vierähtää täällä Berliinissä. Jotenkin olen onnistunut sohlaamaan (taas) oikein kunnolla, muistin ottaa kameran mukaan, mutta kameran muistikortti jäi tietokoneeseen sisälle, tietokone kotona. Ajattelin, että kätevästihän minä ostan uuden kortin, mutta näin sunnuntaisin kaupat on täällä kiinni. Olisi pitänyt sittenkin rynniä eilen Ku'damille eilen illalla kun asian huomasin. No, huomenna uusi yritys, harmi sinänsä, ettei ole mitään hienoa elävöittävää kuvamateriaalia mitä laittaa tämän päivän postaukseen.

Kävimme tänään Neuköllnin roomalaistyylisessä kylpylässä, joka on valmistunut vuonna 1914, sopivasti ensimmäiseksi maailmansodaksi. Kuin ihmeen kaupalla se on selvinnyt toisestakin maailmansodasta, toisin kuin suurin osa tästä kaupungista muuten.

http://www.berlinerbaederbetriebe.de/index.php?id=77

Neuköllin kaupunginosa on näitä Berliinin monikulttuurisia alueita; ilmeisesti ilta-aikaan vähän arveluttavakin, mutta päiväsaikaan varsin kiinnostava ja rauhallinen.Neuköllin alueella on kuulemma ollut aikanaan parissa kylässä böömiläisiä käsityöläisiä. Historiallisessa museossa opin eilen, että saksalaiset tapaavat laskea Böömin saksalaisalueeksi - siis historiallisesti. Jotenkin ymmärrän taas paremmin tšekkien nuivaa suhtautumista Saksaan.

Lisäksi kävimme Alexanderplatzin tv-tornissa, jossa olen viimeksi ollut vuonna 1988, silloin muuri näkyi hyvin, kun sitä katseli korkeuksista ja pienet Trabantit ajelivat itäisellä puolella kuin viimeistä päivää.

Huomenna menen Bundesarchiviin hakemaan tietoa postinkulusta keskitysleirivangeilta heidän omaisilleen. Toivottavasti asia valottuu edes jossain määrin arkistodokumenttien avulla. On myös mielenkiintoista nähdä, miten arkistotyöskentely sujuu Saksanmaalla. Siitä lisää huomenissa.