Onko sinulla jo oma koti?

Eilen, kuin enteellisesti, viimeisen metromatkan aikana huomasin tällaisen mainoksen. Osasin lukea siitä: "Onko teillä jo oma..." Sitten jäin miettimään, mitä koti mahtaisi tarkoittaa, kunnes älysin, että sehän tarkoittaa tosiaan kotia ja on tuotenimi. Täällä markkinoidaan suomalaisia Koti-taloja.

Prahan-koti jäi jo eilen taakse. Avaimet on jätetty pöydälle, myös se alkuaikoina ylimääräistä päänvaivaa tuottanut pesutuvan avain. Ikävä valtasi mielen, kun tuosta pienestä yksiöstä lähdin. Se oli minulle koti neljä kuukautta eikä se minua kertaakaan pettänyt. Siellä oli turvallista ja rauhallista, löytyi jääkaappi ja netti. Oli puhdasta ja siistiä. Julkiset kulkuneuvot nurkan takana. Mitä muuta voi elämältään vaatia?

Eilen kun katselin tavaroitani kansallisarkistossa, tajusin, että  on aikakin pitää taukoa. Arkistovihkoni on nuhjuinen jo, mutta hyvä puoli siinä on, että tuollaiseen suttuvihkoon on matala kynnys kirjoittaa niitä keskeneräisempiäkin ajatuksia. Ei ole pelkoa, että hieno vihko menisi pilalle rumasta käsialasta tai tyhmistä ajatuksista. Myös paperia voi repäistä suttuvihosta huoletta muuhun käyttöön. Arkistohanskat kaipaavat jo pesua. Niissä on Nürnbergin oikeudenkäynnin mustetta, millä lienee symbolista arvoa, mutta en halua sen leviävän muihin asiakirjoihin.

Tätä kirjoittelen jo Baselista, Sveitsistä. Ajelimme tänne suurimmaksi osaksi moottoritietä, noin 700 kilometriä. Ei ollut pahempia ruuhkia, eniten matkaa hidasti bussikolari, jonka takia liikenne ohjattiin kolaripaikan kohdalta pois moottoritieltä. Siinä olinkin etsiminen, että löytää seuraavan liittymän takaisin moottoritielle. Viimeinen kuva on matkan varrelta, vielä Tšekin puolelta. Piti maistattaa miehellä sosialismin ajan juomaa, Kofolaa. Itse en mausta erityisesti pidä, siinä on minusta juurikin sosialismin sävy. Tšekit ovat itse kuitenkin tähän juomaan hulluna. Vieressä pullollinen amerikkalaista RC-colaa, joka on enemmän minun makuuni.