Bergen-Belsenissä kukkuu käki


Bergen-Belsenin muistomerkki osui reitin varrelle, ja kävimme siellä spontaanisti. Näyttely oli auki enää tunnin, joten kaikkea emme ehtineet nähdä. Suosittelen paikkaa, siellä voisi viettää vaikka kokonaisen päivän. Ajattelimmekin, että tulemme vielä takaisin joskus paremmalla ajalla. Leirin kuuluisin vanki ja uhri lienee Anne Frank.



Leirin vapauttivat britit. Näyttelyssä on paljon kuvamatariaalia, jota en ole ennen nähnyt.Tästä kuvasta mainittiin, että näky oli tyypillinen vapautetulla leirillä: ihmiset makasivat ruosteinen juomamuki kädessään eivätkä jaksaneet nousta ylös koko päivänä.

Brittien saavuttua Bergen-Belsenin rakennukset poltettiin tautien takia. Kuolleet jouduttiin kippaamaan samasta syystä nopeasti joukkohautoihin - niin siitäkin huolimatta, että jotkut ruumiit pystyttiin tunnistamaan. Alueella oli jokaisen joukkohaudan kohdalla muistokivi, jossa näkyi ruumiiden määrä.


Keskitysleirin alue on laaja, se on rakennettu hiekkamaalle ja maisema on kaunis. Nyt sen on valloittanut luonto. Käki kukkui aivan hulluna koko vierailumme ajan. Tunnelma oli ristiriitainen, toisaalta kesäisen kepeä, toisaalta lamaantunut näistä historian tapahtumista.

Kohti Hampuria ajaessamme mietin Annen isää, Otto Frankia, joka selvisi perheestä ainoana hengissä. Julkaisemalla Annen päiväkirjan hän toteutti tämän haaveen kirjoittaa kirja elämästä salaisessa siivessä, piilossa natseilta. Kuolemaansa asti hän ja hänen uusi vaimonsa vastailivat lukijoiden kirjeisiin. Pääasiassa kyseessä olivat nuoret lukijat, jotka halusivat tietää Annesta enemmän. Otto Frank koki, että tämä oli Annen hänelle antama uusi tehtävä, työ humaanimman maailman puolesta - yksi ihminen kerrallaan.

Kommentit

  1. Marja-Leena5. kesäkuuta 2011 klo 13.30

    Surullinen paikka. Mutta ihmisiä on hyvä muistuttaa siitä, mitä seuraa, kun julmuus ja epäinhimillisyys pääsee valtaan.

    VastaaPoista
  2. Johanna6. kesäkuuta 2011 klo 9.50

    Niinhän se on. Sinne on tosiaan rakennettu jonkinlainen muistokeskus/museo, joka on arkkitehtuuriltaan tosi kolohon näköinen. Sieltä ovat mm. nuo valokuvat. Ei voi Saksaa syyttää menneisyytensä kätkemisestä, vielä kun Venäjä seuraisi esimerkkiä...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Kuva
Arvostan vanhoja perinteitä, minusta on hienoa, että niistä pidetään kiinni. Kuitenkin on joitakin sellaisia tapoja, joista aika on mennyt ohi ja jotka kannattaisi vain katkaista. Täällä Tsekinmaalla on sellainen perinne, että pääsiäismaanantaina miehet piiskaavat  naisia. Ei tietenkään satuttaen, mutta huitovat kuitenkin oksilla ja risuilla, niitä jopa myydään pääsiäistä edeltävällä viikolla. Moni ostaa niitä ihan vain koristeeksi ja minäkin sitten hankin yhden ihan kuriositeettina ja siksi, että voin tänne blogiin laittaa havainnollisen kuvan. Kas tässä. Eilen illalla näin tosiaan nuoria miehiä metrossa näiden piiskojen kanssa, samoin tänä aamuna. Joukossa oli myös keski-ikäistyviä miehiä ja pikkupoikia. Olen aika sanaton. Niin ovat muuten myös prahalaiset, jos heiltä tästä perinteestä jotakin tiedustelee. Täällä nimittäin kyseinen perinne on vähemmän suosittu, vaikkakin minua varoiteltiin, että humalaiset miesryhmät saattavat yrittää piiskata ihan tuntemattomiakin naisia. Kaikk
Lue lisää

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Kuva
 Joskus elämä muistuttaa siitä, että kannattaa miettiä seuraavat askeleensa. Tai anakin huomata edessä oleva porrasaskelma. Muuten käy nimittäin näin. Mutta älkää säikähtäkö, nilkka on vain nyrjähtänyt, ei murtunut. Kaikki tämä tapahtui hotellin aamiaisravintolassa kiireisimpään aamiaisaikaan. Mikähän se siinäkin on, että kaatuessaan haluaa aina nousta mahdollisimman nopeasti ylös eikä ainakaan ottaa apua vastaan? Vaikka vahinko on jo tapahtunut ja kaikki sen näkivät. Eipä sitten muuta kuin Faustin taloon, elikä yliopistolliseen sairaalaan. Tämähän on minulle tuttu paikka, olen Pavelin partiolaista Jan Pfeifferia täällä jututtanut ja on hän minulle järjestänyt kertaalleen tänne fysioterapiajakson, kun kädestä meni tunto kokonaan. Mutta se on menneisyyttä, se. Myös professori Pfeiffer on jo tuonilmaisissa, mutta sairaala elää elämäänsä. Tarina kertoo, että Faust myi sielunsa, mutta minun ei tarvinnut tyhjentää edes pankkitiliäni. Eurooppalainen sairausvakuutus korvasi lääkärikäynnin j
Lue lisää

Novellini

Kirjoituskilpailuuni lähettämääni novellia on toivottu luettavaksi, joten tässä se tulee. Tehtävänanto oli, että tekstin pitää alkaa tuolla lauseella, joka on Elizabeth Bishopin runosta One Art . Muuten käsittelytapaa ei ollut rajattu. A Present to Field Marshal Mannerheim “The art of losing isn’t hard to master,” I thought when my mother gave me a brown package which I was supposed to take to Field Marshal Mannerheim.  Mannerheim is her great hero and she wanted to give him a present but she refused to take it to his palace herself because she was convinced Mannerheim would only speak Swedish. I did my best to make her believe that Mannerheim masters other languages as well, but it was all in vain. So off I went, not fully understanding why I had to do this. Why didn’t I, for once, say no.  It would only do good to my mother to practice her Swedish, should Mannerheim speak it. The night was darkening and I walked on an empty street carrying the brown package.  Mannerheim’s castle
Lue lisää