Pakkaamista ja hyvästejä
On ollut mukava, mutta haikea päivä. Monelle olen jo sanonut näkemiin ja luvannut, että tulen takaisin kun vain suinkin pääsen. Pakannut olen niin pitkälle kuin tänään pystyin. Mistä tuota kaikkea tavaraa tuleekin? Muistelen aikaa taaksepäin, ensimmäiset kolme viikkoa täällä menivät mukavasti minimaalisella tavaramäärällä, lähes kaikki mahtui yhteen isoon matkalaukkuun. Kun kylmät ilmat jatkuivat, oli pakko ostaa lisää lämmintä vaatetta, ja juuri kun oli saanut niitä sopivan varaston, alkoi kevät koittaa, joten oli pakko ostaa lisää kepeämäpiä vaatteita. Nyt taas sama juttu kesävaatteiden kanssa. Katselen pakkaamiani tavaroita ja totean, että ilman paljoa tätä olisin selvinnyt täällä ihan hyvin, mutta muka varmuuden vuoksi on pitänyt ostaa. Tai olen luullut tarvitsevani jotakin, mutta sitten en olekaan sitä käyttänyt.
Tullessani tänne kuvittelin, että minulla on paljon aikaa istua ja kirjoittaa, kirjoittaisin paljon myös kirjeitä ja kortteja. Ajattelin, että vieraassa kaupungissa olisi hyvä vain keskittyä omiin hommiin, mutta toisin kävi. Sosiaalisia kontakteja ja erilaisia seikkailuja tuli niin paljon, että aika vähän ehdin kirjoittamaan. Kaikki suunnitellut kirjeet ja kortit varsinkin jäivät lähettämättä. Gradun viimeistely sujui sentään odotetussa tahdissa, myös opintopisteitä kertyi runsaasti. Lisäksi minulla on nyt tuliaisina paljon arkistomateriaalia, jota lähteä työstämään. Paljon olen saanut uutta ajateltavaa ja mielenkiintoisia tuttavuuksia, tästä kaikesta olen kiitollinen.
Kävin viimeistä kertaa myös anglikaanikirkossa, lupasin sinnekin mennä uudelleen, kun tulen pistäytymään näihin maisemiin. Ei tarvitse olla ylihengellinen viihtyäkseen tuossa kirkossa, siellä on tavallisia ihmisiä erilaisine elämäntarinoineen ja joikaisen ajattelua kunnioitetaan. Moneen asiaan saa apua, kun tulee uutena eikä oikein tiedä vielä mistään mitään. Tässä yksityiskohta sisältä siitä kirkosta, jossa anglikaaniseurakunta kokoontuu, se on Prahan keskustan laitamilla oleva kirkko, mutta samoja ikiä kuin Suomen vanhimmat kirkot
Ettei menisi liian vakavaksi, niin kerrottakoon huvittavaksi lopuksi, että tänään ensimmäistä kertaa joku tšekki kommentoi jääkiekosta. Sanoi, että he varo vaan, me tulemme ensi vuonna. Että joitakin pitääkin kaivella yksi kiekkokulta...
Tullessani tänne kuvittelin, että minulla on paljon aikaa istua ja kirjoittaa, kirjoittaisin paljon myös kirjeitä ja kortteja. Ajattelin, että vieraassa kaupungissa olisi hyvä vain keskittyä omiin hommiin, mutta toisin kävi. Sosiaalisia kontakteja ja erilaisia seikkailuja tuli niin paljon, että aika vähän ehdin kirjoittamaan. Kaikki suunnitellut kirjeet ja kortit varsinkin jäivät lähettämättä. Gradun viimeistely sujui sentään odotetussa tahdissa, myös opintopisteitä kertyi runsaasti. Lisäksi minulla on nyt tuliaisina paljon arkistomateriaalia, jota lähteä työstämään. Paljon olen saanut uutta ajateltavaa ja mielenkiintoisia tuttavuuksia, tästä kaikesta olen kiitollinen.
Kävin viimeistä kertaa myös anglikaanikirkossa, lupasin sinnekin mennä uudelleen, kun tulen pistäytymään näihin maisemiin. Ei tarvitse olla ylihengellinen viihtyäkseen tuossa kirkossa, siellä on tavallisia ihmisiä erilaisine elämäntarinoineen ja joikaisen ajattelua kunnioitetaan. Moneen asiaan saa apua, kun tulee uutena eikä oikein tiedä vielä mistään mitään. Tässä yksityiskohta sisältä siitä kirkosta, jossa anglikaaniseurakunta kokoontuu, se on Prahan keskustan laitamilla oleva kirkko, mutta samoja ikiä kuin Suomen vanhimmat kirkot
Ettei menisi liian vakavaksi, niin kerrottakoon huvittavaksi lopuksi, että tänään ensimmäistä kertaa joku tšekki kommentoi jääkiekosta. Sanoi, että he varo vaan, me tulemme ensi vuonna. Että joitakin pitääkin kaivella yksi kiekkokulta...
Kommentit
Lähetä kommentti