Kirjamessuilla

Teki minulle ihan hyvää, ettei tämä päivä ollut ihan niin intensiivinen kuin jotkut muut päivät tällä viikolla. Päätin jättää arkistot sikseen ja lähteä käymään kirjamessuilla, mikä oli ihan hyvä päätös, vaikken mitään ostanutkaan. Saivat aivot toisaalta lepoa, mutta toisaalta myös uusia ajatuksia. Pelkästään hienon messukeskuksen takia kannatti käydä. Rakennuksen lattiakin oli upea, puinen.



Messujen teemamaa on Saudi-Arabia, joka ei itseäni erityisemmin kiinnosta. En oikein ymmärrä, miten sellaisen maan kanssa voisi kulttuurit aidosti kohdata, jossa nainen pakotetaan kaapuun. (Tässä tosin kaavussa on toki mies.) Ehkä arabiankielinen kirjallisuudessa on helmensä, mutta tuntuu, ettei se taida olla minua varten.


Kuulin, että viime vuonna teemana oli ollut vähemmistökirjallisuus, ja pääpuhujaksi kutsuttu romanikirjailija (siis yhdellä o:lla) oli pidätetty lentokentällä, koska häntä oli epäilty taskuvarkaudesta. Suomalaisuutta minun havaintojeni mukaan näillä messuilla edusti hän:


Ottaessani tuota kuvaa onnistuin tönäisemään toista kirjaa, paksua ja raskasta, joten se putosi maahan. Kauhistuneena rupesin nopeasti nostamaan sitä ylös, ja paikalle tuli myös nuori miesvirkailija. Pahoittelin kovasti ja sanoin, ettei tarkoitus ollut rikkoa kirjaa ja toivottavasti mitenkään ei käynyt. Mies vain hymyili vinosti, että ei varmaankaan teillä ollut tarkoitus rikkoa tätä, ottakaa ihan rauhallisesti. Ihmiset jotenkin kummallisesti kurkottelivat minuun päin ja kaikilla oli vähän erikoisia ilmeitä naamalla. Vasta sitten huomasin pitäväni kädessäni Taschenin julkaisemaa Suurta peniskirjaa.

Tom of Finland ei kuitenkaan ole ainoa täällä tunnettu suomalainen, eivätkä edes jääkiekkoilijat. Waltari on kova sana, mitä kirjallisuuteen tulee. Juttelin kirjastoautossa virkailijan kanssa, joka oli käynyt itse asiassa Turussa kirjastoautojen kokoontumisajoissa. Oli pitänyt kaupungista ja oluesta myös sekä ihmisistä. Hän sanoi suosittelevansa aina Sinuhea, jos joku haluaa lukea Egyptistä. Myös muut Waltarit ovat suosittuja. Sinuhesta on otettu tänä vuonna uusintapainos, mutta kun kirjakaupasta kyselin sitä tällä viikolla, moni paikka myi ei-oota. Menee kuulemma heti, kun uusia tulee. Olin tiennyt, että Puolassa Waltaria luetaan, mutta että täälläkin...

Kyllä kirjastovirkailijat ovat eteviä. Kerroin lukeneeni Kafkan lisäksi sellaisen hyvin ohuen kirjan joltakin tsekkikirjailijalta, niin hän heti tiesi, mistä kirjasta ja kirjailijasta oli kysymys. 

Tässä kuvaa taannoiselta Sudeettimaan reissultamme, näin paljon löytyi Waltaria yhden antikvariaatin hyllystä. He myyvät siis uusiakin kirjoja.


Keltainen lehdistö oli myös näyttävästi esillä. - Kuinkas muuten. Kaiken kaikkiaan nämä kirjamessut vaikuttivat samanlaisilta kuin suomalaiset vastineensa. Tapa tehdä näyttelykojuja on selvästi sama, kaikkialle omaksuttu. En ollut tästä kuitenkaan niin innoissani kuin Turun kirjamessuista, joilta aina ostan jotakin. Antikvariaattikauppiaat puuttuivat, pienkustantamoja toki oli, mutta mikään ei erityisemmin minua innostanut.


5.5. oli osoitettu Kaarlen sillalla mieltä kirjojen puolesta tekemällä kirjabarrikadeja. Tästä löytyi demonstraatio myös kirjamessuilta.


5.5.1945 kaupungilla oli vähän erilaiset barrikadit...


Tänään olen keskustellut siitä, miksi Suomi ei kuulu Natoon ja eikö Suomi voisi liittyä Natoon silloinkaan, jos se takaisi meille suojan Venäjää vastaan. Mistä sellainen takuu pienelle maalle koskaan tulisi? Tämä on ollut niitä päiviä, kun tällaisten asioiden selittäminen vähän tuskastuttaa. Jotakin mystistä lievitystä siihen tuskaan toi huomata, että suomalaisten pyhä puu, pihlaja, kukkii jo.

Kommentit

  1. Upeat kukat pihlajassa. Kovin näytti yksipuoliselta tuo suomalaisten anti kirjamessuilla. Eikö edes Sofi Oksasta?

    VastaaPoista
  2. Ei osunut yksikään suomalaiskirjailja silmään. Skandinaavien dekkareita toki oli vino pino.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini