Konsertti Espanjalaisessa salissa

Tänään kävin konsertissa, tai oikeastaan eilen, koska ilmeisesti tämä blogi elää Suomen aikaa, postailen tätä kuitenkin vielä Prahasta sunnuntain puolelta. Kyseessä oli Japanin hyväksi järjestetty konsertti, niitä on useita joka viikko, aina loppuunmyytyjä.Tämänpäiväinen konsertti oli Prahan linnan Espanjalaisessa salissa. Se myös esitettiin suorana sekä televisiossa että radiossa varainkeruukampanjan nimissä.


Esiintyjinä oli Tšekin filharmoninen orkesteri sekä japanilaisviulisti Daishin Kashimoto. Hän soitti Max Bruchin  konserton viululle ja orkesterille. Mielestäni tämä kappale oli juuri sopivan dramaattinen, sopi juuri sellaiseen konserttiin, jonka kautta pyritään auttamaan luonnonkatastrofin uhreja.Tämän linkin takaa voitte katsella ja kuunnella hänen soittavan Bachia

http://www.youtube.com/watch?v=IoBxeWwbt3c

Lisäksi kuulimme Antonín Dvořákin sinfonian numero 9. Sen nimi on Uudesta maailmasta, sillä hän sävelsi sen Yhdysvalloissa. Hieno esitys sekin, joskin minun mielestäni sinfoniat tahtovat olla aina hyvin samantyyppisiä. Luultavasti olen vain liian harjaantumaton niitä kuuntelemaan.

Ihanana yllätyksenä orkesteri soitti ylimääräisenä kappaleena Jean Sibeliuksen  Valzer tristen. Se oli aivan uskomattoman liikuttavan kuuloinen, ja kun on kunnon orkesteri soittamassa, niin hienoltahan se myös kuulosti. Jos kappale ei ole entuudestaan tuttu, niin täältä sen voi kuunnella. Konsertin loputtua samaan ratikkaan kanssani juoksi yksi orkesteirn viulisteista. Pyysin häntä välittämään kiitokset Sibeliuksen soittamisesta kaikille muillekin, ja hän lupasi viedä terveiset

http://www.youtube.com/watch?v=HEbgH3diUIo&feature=related

Tuntui hyvin kummalliselta istua tuossa Espanjalaisessa salissa, jota käytetään usein maailmanjohtajien huipputapaamisiin, mm. Obama ja Medvedev ovat siellä äskettäin neuvotelleet. Ja kuten aikaisemmin olen maininnut, sekä natsit että venäläiset ovat tätä hienoa linnaa pitäneet röyhkeästi hallussaan. Mutta ne ajat ovat onneksi takanapäin, tällä hetkellä eivät valloittajien saappaat rapaannuta tuon salin vanhaa ja kaunista puulattiaa, ja jopa tällainen tavallinen ihminen, kuten minä, pääsen sinne sisälle.



Musiikista ja siitä likuttumisesta puheenollen, täällä kaukana maailmalla kummallisesti vain välillä itku tulee suomalaisesta musiikista. Tässä esimerkki kappaleesta, joka ei kotona minua saa kyynelehtimään, mutta täällä aivan väistämättä saa. Vanha video, mutta sikäli ajankohtainen, että taas tarvitaan apua Aasiaan.

http://www.youtube.com/watch?v=OaZZ4Q6IgPQ

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Novellini