Lunta sataa hiljalleen, mutta minä vain kierrän hautausmaata
Tänään päätin lähteä tutustumaan paikalliseen anglikaanikirkkoon, koska ajattelin, että siellä ainakin puhutaan englantia ja sieltä voisi löytää mielenkiintoisia tuttavuuksia. http://anglican.cz/ Mielestäni he hoitivat hommansa uuden ihmisen näkökulmasta tosi kivasti. Joku vanha setä tuli heti jututtamaan ja kyselemään, että mitä teen Prahassa, sanoi, että ehdottomasti täytyy tulla heidän tarjoamalleen sunnuntailounaalle. Heillä on joka sunnuntai tarjolla joko lounas tai kahvit, jotta ihmiset voisivat tutustua toisiinsa.
Sain käteeni jumalanpalveluksen ohjevihkosen, josta näki, mitä missäkin kohtaa pitää tehdä tai sanoa, ja tapahtuuko se istuen vai seisten. Vihkosta löytyi myös ohjeet ehtoolliselle. En ollut ennen anglikaanijumalanpalveluksessa käynytkään, se oli musiikillisesti ja muutenkin pirteämmän oloinen kuin luterilainen jumalanpalvelus. Vähemmän laahaava. Toisaalta ehkä papillakin oma osuutensa asiassa.
Lounalla juttelin paitsi papin kanssa, myös yhden englanninopettajan ja muutaman opiskelijan kanssa. Yllätyksekseni siis tuossa kirkossa käy hyvin monenikäistä ihmistä, ja paikalla on aina kuulemma vähintään kymmentä eri kansallisuutta.
Nykyäänhän puhutaan paljon siitä, että mikä on kirkon visio ja missio. Jos kirkko ei sitä tiedä, miksi se on edes olemassa? Ainakin tällä kirkolla oli selvästi visio ja missio. He ovat sekä Prahaan tulevia ulkomaalaisia että paikallisia varten. Kirkko mm. avustaa paikallista turvakotia antamalla tavaraa lahjoituksina niille naisille, jotka ovat muuttamassa turvakodista pois ja aloittamassa uutta elämää. He myös sanoivat, että jos jotakin apua tarvitsee, niin he yleensä tuntevat jonkun, joka tietää asiasta ja osaa auttaa.
Anglikaanien tarjoamalta lounaalta lähdin paremmalla onnella uudelle juutalaiselle hautausmaalle. Ensin piti kuitenkin ostaa käsineet, kun sattuivat jäämään kotiin. Tänään nimittäin satoi lunta ja ilma oli muutenkin jäätävä. Kuulin yhdeltä anglikaanikirkon sedistä, että hän asuu Prahan ulkopuolella, ja siellä on edelleen lunta. Sitä oli tänne kai jonkin verran satanut, mutta Prahasta se on jo sulanut, koska täällä on hieman lämpimämpää kuin kaupungin ympäristössä. Tämä talvi on kuulemma ollut normaalia leudompi, mitä minun on tosi vaikea uskoa, lämmintä täällä ei nimittäin todellakaan ole. Tietystikään suomalaisena ei pitäisi valittaa...
Kävin käsineostoksilla vanhassa kunnon Kotva-tavaratalossa, joka on pärjännyt ihan mukavasti, vaikka ympärille on syntynyt valtavia kauppakeskuksia. http://www.pragueexperience.com/places.asp?PlaceID=690 On se tietysti sosialismin ajoista muuttunut, omat muistikuvani ovat 2000-luvun alusta, ja silloin se oli vielä vähän nuhjuinen, mutta nyt se näyttää jo varsin modernilta. Ehkä Kotvan menestyksen salaisuus onkin sen pienuudessa ja kotoisuudessa, ja siinä, että ihmiset ovat tottuneet siellä käymään. Siellä oli isot alennusmyynnit, joten en malttanut olla käymättä niitä läpi. Käteen ei kuitenkaan tarttunut muuta kuin yhdet polvisukat ja ne käsineet (ihan kirjaimellisesti). Sitten metrolla kohti hautausmaata.
Kafkan haudasta oli selkeä kyltti heti portilla. Perhe tietysti halusi hautakiveen tohtorin arvon, kun ei hänen tekstiensä taiteellista arvoa ymmärtänyt, mutta miksi ei kyltissä voisi sentään lukea "kirjailija"?
Hautausmaan tunnelma oli tietysti surumielinen, mutta myös erikoinen. Puissa ei ole vielä lehtiä, mutta ikivihreä muratti on vallannut kaikki paikat, jopa polut ja puiden rungot.
Harvaa hautaa hoitaa kukaan, holokaust on vienyt useimmat suvut unholaan. Joitakin sentään muistetaan, huomaa pieni punainen kynttilä yllä olevassa kuvassa. Hautausmaa on edelleen käytössä, joten tietysti uudemimmilla haudoilla riittää kävijöitä. Holokaustin jälkiä nämäkin, jotka esillä alla olevassa kuvassa, vinksalleen joutuneita kiviä, joita kukaan ei ole enää suoristamassa:
Mitenkään erityisten vilkasta tuonne hautaaminen ei voi olla, sillä Tšekin tasavallan alueella asuu nykyään vain 4000 juutalaista, tietää Wikipedia. Aika karua kertomaa on myös tämä luettelo täällä ennen toista maailmansotaa eläneistä oppineista juutalaisista .
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Czech_and_Slovak_Jews
Heidän mukanaan katosi mittaamaton määrä tietoa ja sivistystä, mikä itsessään on jo korvaamatonta, ihmishenkien menettämisestä nyt puhumattakaan. Mitähän Eurooppa olisi nyt, jos he olisivat saaneet elää? Hautausmaa on laaja, joten juutalaisia on ollut täällä aikanaan paljon.
Tällainen muistoseinä laattoineen kiersi hautausmaan aitana. Siinä oli mm. monille holokaustin uhreille oma tekstinsä. Juutalaisilla on tapana tuoda pieniä kiviä haudalle, niitä oli tämä muistoseinä täynnä. Tämän tavan varmaan teki parhaiten tutuksi Schindlerin lista -elokuvan loppukohtaus, jossa näyttelijät ja elossa olevat Schindlerin-juutalaiset toivat kukin kiven tämän juutalaisten pelastajan haudalle.
Siellä täällä näkyi myös vainosta selvinneiden hautoja, kuten tämä tässä. Kuva on osa sukuhaudan suuresta kivestä.
Sitten tullaankin jo Kafkan haudalle. Kirjailija saa kukkatervehdyksen Suomesta. Valitettavasti en ymmärtänyt kiveä ottaa mukaan tänne lähtiessäni. Moni muukin on Kafkaa muistanut. Hänen haudallaan on paitsi kukkia ja kiviä, myös viestejä ja pikkukolikoita.
Melkein Kafkan hautaa vastapäätä, siinä muistoseinässä, on laatta kiduttamalla tapettujen taiteilijoiden muistolle. Sekin laatta sai kukkatervehdykseni.
Poistuessani hautausmaalta oli yhä jäätävän kylmää ja lunta sateli hiljalleen. Kotvasta ostetut sormikkaat olivat tuiki tarpeelliset. Mietin, että siunattuja ovat he, jotka tänne ovat tulleet haudatuiksi. He joko ehtivät kuolla ennen holokaustia, jotenkin selvisivät siitä tai syntyivät sen jälkeen.
Sain käteeni jumalanpalveluksen ohjevihkosen, josta näki, mitä missäkin kohtaa pitää tehdä tai sanoa, ja tapahtuuko se istuen vai seisten. Vihkosta löytyi myös ohjeet ehtoolliselle. En ollut ennen anglikaanijumalanpalveluksessa käynytkään, se oli musiikillisesti ja muutenkin pirteämmän oloinen kuin luterilainen jumalanpalvelus. Vähemmän laahaava. Toisaalta ehkä papillakin oma osuutensa asiassa.
Lounalla juttelin paitsi papin kanssa, myös yhden englanninopettajan ja muutaman opiskelijan kanssa. Yllätyksekseni siis tuossa kirkossa käy hyvin monenikäistä ihmistä, ja paikalla on aina kuulemma vähintään kymmentä eri kansallisuutta.
Nykyäänhän puhutaan paljon siitä, että mikä on kirkon visio ja missio. Jos kirkko ei sitä tiedä, miksi se on edes olemassa? Ainakin tällä kirkolla oli selvästi visio ja missio. He ovat sekä Prahaan tulevia ulkomaalaisia että paikallisia varten. Kirkko mm. avustaa paikallista turvakotia antamalla tavaraa lahjoituksina niille naisille, jotka ovat muuttamassa turvakodista pois ja aloittamassa uutta elämää. He myös sanoivat, että jos jotakin apua tarvitsee, niin he yleensä tuntevat jonkun, joka tietää asiasta ja osaa auttaa.
Anglikaanien tarjoamalta lounaalta lähdin paremmalla onnella uudelle juutalaiselle hautausmaalle. Ensin piti kuitenkin ostaa käsineet, kun sattuivat jäämään kotiin. Tänään nimittäin satoi lunta ja ilma oli muutenkin jäätävä. Kuulin yhdeltä anglikaanikirkon sedistä, että hän asuu Prahan ulkopuolella, ja siellä on edelleen lunta. Sitä oli tänne kai jonkin verran satanut, mutta Prahasta se on jo sulanut, koska täällä on hieman lämpimämpää kuin kaupungin ympäristössä. Tämä talvi on kuulemma ollut normaalia leudompi, mitä minun on tosi vaikea uskoa, lämmintä täällä ei nimittäin todellakaan ole. Tietystikään suomalaisena ei pitäisi valittaa...
Kävin käsineostoksilla vanhassa kunnon Kotva-tavaratalossa, joka on pärjännyt ihan mukavasti, vaikka ympärille on syntynyt valtavia kauppakeskuksia. http://www.pragueexperience.com/places.asp?PlaceID=690 On se tietysti sosialismin ajoista muuttunut, omat muistikuvani ovat 2000-luvun alusta, ja silloin se oli vielä vähän nuhjuinen, mutta nyt se näyttää jo varsin modernilta. Ehkä Kotvan menestyksen salaisuus onkin sen pienuudessa ja kotoisuudessa, ja siinä, että ihmiset ovat tottuneet siellä käymään. Siellä oli isot alennusmyynnit, joten en malttanut olla käymättä niitä läpi. Käteen ei kuitenkaan tarttunut muuta kuin yhdet polvisukat ja ne käsineet (ihan kirjaimellisesti). Sitten metrolla kohti hautausmaata.
Kafkan haudasta oli selkeä kyltti heti portilla. Perhe tietysti halusi hautakiveen tohtorin arvon, kun ei hänen tekstiensä taiteellista arvoa ymmärtänyt, mutta miksi ei kyltissä voisi sentään lukea "kirjailija"?
Hautausmaan tunnelma oli tietysti surumielinen, mutta myös erikoinen. Puissa ei ole vielä lehtiä, mutta ikivihreä muratti on vallannut kaikki paikat, jopa polut ja puiden rungot.
Harvaa hautaa hoitaa kukaan, holokaust on vienyt useimmat suvut unholaan. Joitakin sentään muistetaan, huomaa pieni punainen kynttilä yllä olevassa kuvassa. Hautausmaa on edelleen käytössä, joten tietysti uudemimmilla haudoilla riittää kävijöitä. Holokaustin jälkiä nämäkin, jotka esillä alla olevassa kuvassa, vinksalleen joutuneita kiviä, joita kukaan ei ole enää suoristamassa:
Mitenkään erityisten vilkasta tuonne hautaaminen ei voi olla, sillä Tšekin tasavallan alueella asuu nykyään vain 4000 juutalaista, tietää Wikipedia. Aika karua kertomaa on myös tämä luettelo täällä ennen toista maailmansotaa eläneistä oppineista juutalaisista .
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Czech_and_Slovak_Jews
Heidän mukanaan katosi mittaamaton määrä tietoa ja sivistystä, mikä itsessään on jo korvaamatonta, ihmishenkien menettämisestä nyt puhumattakaan. Mitähän Eurooppa olisi nyt, jos he olisivat saaneet elää? Hautausmaa on laaja, joten juutalaisia on ollut täällä aikanaan paljon.
Tällainen muistoseinä laattoineen kiersi hautausmaan aitana. Siinä oli mm. monille holokaustin uhreille oma tekstinsä. Juutalaisilla on tapana tuoda pieniä kiviä haudalle, niitä oli tämä muistoseinä täynnä. Tämän tavan varmaan teki parhaiten tutuksi Schindlerin lista -elokuvan loppukohtaus, jossa näyttelijät ja elossa olevat Schindlerin-juutalaiset toivat kukin kiven tämän juutalaisten pelastajan haudalle.
Siellä täällä näkyi myös vainosta selvinneiden hautoja, kuten tämä tässä. Kuva on osa sukuhaudan suuresta kivestä.
Sitten tullaankin jo Kafkan haudalle. Kirjailija saa kukkatervehdyksen Suomesta. Valitettavasti en ymmärtänyt kiveä ottaa mukaan tänne lähtiessäni. Moni muukin on Kafkaa muistanut. Hänen haudallaan on paitsi kukkia ja kiviä, myös viestejä ja pikkukolikoita.
Melkein Kafkan hautaa vastapäätä, siinä muistoseinässä, on laatta kiduttamalla tapettujen taiteilijoiden muistolle. Sekin laatta sai kukkatervehdykseni.
Poistuessani hautausmaalta oli yhä jäätävän kylmää ja lunta sateli hiljalleen. Kotvasta ostetut sormikkaat olivat tuiki tarpeelliset. Mietin, että siunattuja ovat he, jotka tänne ovat tulleet haudatuiksi. He joko ehtivät kuolla ennen holokaustia, jotenkin selvisivät siitä tai syntyivät sen jälkeen.
Juutalaiset hautausmaat ovat minusta olleet aina jotenkin erityisen kauniita. Tiedä sitten miksi. Itse vierailin toissa kesänä Prahan vanhalla hautausmaalla. Pirullisen kallis kohde (kun on osa juutalaismuseota), vaan oli kyllä myös todella koskettava ja kaunis paikka.
VastaaPoistaMinäkin olen käynyt aikaisemmin sillä vanhalla juutalaishautausmaalla. Se on kyllä ilmiö... Kai sinne pitää tälläkin reissulla mennä, ehkä sitten, kun tulee joku kylään, joka haluaa mennä.
VastaaPoistaHautausmaat jotenkin säilyttävät historiaa, sellaistakin, mitä ei aina niin välittäisi muistella ja minkä ei soisi paljastuvan lainkaan. Mutta tapahtunut on tapahtunutta, ei sitä kannata kierrellä.
Kiitos blogista, Johanna! Ja etenkin hautausmaa-aiheista. Nyt vasta pääsin tutkimaan niitä, ja olen ihan innoissani.
VastaaPoistaTiedäthän sinä, millainen hautausmaafriikki olen; ne kertovat minulle paikallisesta kulttuurista koskettavammin ja enemmän kuin mikään museo. Sitä paitsi niilä on kiva kuljeksia ja miettiä sinne haudattujen vainajien rlämää, rakennella tarinoita...
Tsekissä en ole koskaan käynyt, joten kirjoituksesi & ottamasi kuvat kiinnostavat tosissaan. - Mahtaisitkohan sinä löytää vielä lisää kiintoisia kirkkomaita...
Tervetuloa, Tarna. Yritän vierailla muillakin hautausmailla, kunhan tässä olostun. Nyt nuo arkistot vetävät puoleensa, kuten ehkä huomasit. :)
VastaaPoistaLöysin vasta blogisi ja todettuani sen erinomaiseksi, ryhdyin lukemaan sitä alusta. Harmittaa, etten löytänyt aiemmin. Nyt jännitän, löysitkö koskaan sitä rekisteröintipaikkaa (joka ainakin nelisen vuotta sitten taisi sijaita Zizkovissa). Täytyy siis jatkaa luentaa :D
VastaaPoistaOli myös pakko tarkastaa omista kuvista, olenko koskaan edes nähnyt Kafkan hautaa, kun muistikuvani siitä oli ihan erilainen kuin yllä olevassa kuvassa. Kävi ilmi, että kävin haudalla vähän uudenvuoden jälkeen ja haudalla oli joulumänty koristeineen :) Siksi paikka siis oli mielikuvissani rehevämpi ja puiden piilossa.
Ai niin, edellisen postauksen ratikan paikkajaosta piti vielä mainita.. Olen nimittäin ymmärtänyt, että se on ihan yleinen Keski-Eurooppalainen kohteliaisuussääntö, että nuoremmat matkustajat antavat vanhemmille ihmisille paikan. Enkä muista, että ketään olisi siellä tarvinnut tuijottaa antamaan istumapaikkansa muille. Suomalaiset ovat tässä suhteessa valitettavan epäkohteliaita ja itsekeskeisiä.
Mutta jatkan luentaa ja mahdollisesti kommentointiakin :) Minkä alan ope muuten olet?
-M-
Kyllä täällä vaan tuijotetaan ja sanotaan ihan suoraankin, että paikka kuuluu minulle. Ovathan ne kohteliaisuussäännöt joka paikassa samat, mutta teoria ja käytäntö pakkaavat olla ihan eri maailmasta. Suuressa kaupungissa on ihmisiä laidasta laitaan eikä aina voi tungoksessa edes huomata, ketä esim. ratikkaan tulee sisälle. Tänäänkin metrossa yksi täti sanoi nuorelle miehelle: "Minun paikka!" :)
VastaaPoistaVoi miten mä en muista tuollasta Prahasta. No, todennäkösesti aika on vaan jo ehtiny kultaamaan muistot :)
VastaaPoistaTässä juuri Terezinin runoasi lueskelin. Koukuttavaa ja mielenkiintoista tekstiä kirjoitat. Kiitos!
-M-